Poijaat porhalsivat eilissä iltana Euroopan mestaruuksista Zurichissä ihan kohtuullisesti, mutta kuuden joukossa taisi olla vain yksi syntyperäinen eurooppalainen. No, hällä väliä! Vain muutama koko sakista oli liikkeellä mestaruusmielessä. Oikeastaan edeltä saattoi ounastella,että mestaruus oli ajatuksissa vain Farahilla. Muut tarvittiin mukaan, että kisa näytti kisalta.

Onko mikään muuttunut, ja jos on, niin mihin suuntaan, sitten 1971:n kisojen?
Voittajan osalta ei: eilen ja 43 vuotta sitten, mestari oli asiantuntijoille tiedossa jo ennen starttia. Voittaja erottuu usein aiempien tekojensa kautta. Voitot LUNASTETAAN itse kisassa, mutta tietoisuus tulevan mestarin aivoissa on muodostunut jo viikkoja, kuukausia ja vuosia ennen tulikoetta. Varmuus on hankittu harjoitellen, testaten ja suunnitelmallisesti kilpaillen ennen H – hetkeä! Kisa on vain käytävä mestarinkin pakollisena, jotta ennuste kävisi toteen! Voittaja on tutustunut tarkasti myös vastustajiensa, ennen muuta päävastustajansa hyviin ja heikkoihin puoliin. Hän ei usko sattumaan. Eikä elä utopiossa, vaan tuhdisti reaalimaailmassa.

Voittajan erottaa huonompinäköinenkin jo lähtöviivalla! Ja viimeistäänkin muutaman kierroksen jälkeen jopa sokea Reetakin, vai mitä Paavo!? Sallinette pienen kuvitelman elisestä kympin tulosluettelosta? Jos olisin itse ollut mukana mielimässä Euroopan mestariksi, miten kisassa olisi käynyt? Hölkkäähän tuo matkanteko oli niin kuin 1971. Jopa hitaampaa! Viimeisellä kierroksella ei viivytty Helsingissä aivan niin kauan kuin eilen.

Hesassa spurtti oli vain 300 metriä. Jos se olisi vedetty täytenä kehänä, kierros olisi liukunut 51 sekuntiin, vitosella jopa alle 50! Ainakin minulta. No, jos asiaa peilaa tosi tapahtumiin eilen, niin hyvin helpolla olisin Euroopan mestaruuteni ottanut! Tämä ei alenna Farahin tehokierroksen arvoa, ei toki!

Ettei lukijoista edellä esitetty tunnu tympeältä makeilulta tai itsekehulta, todettakoon, että olen suuri Farahin ihailija enkä halua rinnastella meitä keskenään. Totean vain ettei mikään ole keulan osalta muuttunut yli 40 vuodessa. Ei myöskään se, että viimeisellä kierroksella porukan kestävin osoittautuu myös nopeimmaksi! Kirikyvyn ehtona on aina oleva hyvä kestävyyden kautta hankittu vauhdinsietokyky ja tahdinmuutoskyky kirivaiheessa. Viimemainitun voi opetella, mutta kaikista ei ole sitä opettelemaan laiskuuden, tyhmyyden tai muun syyn varjolla!

Farah on Suuri Mestari! Ja tutkija, nöyrä ja työmyyrä! Mikä sitten on muuttunut? Euroopan taso kympillä on romahtanut radikaalisti. Eihän Zurichissä ollut tasoa edes 70 – luvun Kalevan Kisojen Kympille!!
Esimerkiksi kelvannee vuoden 1977 Kalevan Kisat:

1) Vainio 28.20, 2) Maaninka 28.21, 3) Spik28,22, 4) Matela 28,23, 5) Tuominen 28,28, 6) Nikkari 28,38, 7) Ala – Korpi 28.48, 8) Paukkonen 28,52, 9) Viren 28,59 Mitäpä tuohon enää lisäämään!

Ehkä sentään ennakoiden tulevaa EM – vitosta otan tulokset vuodelta 1976 Turun Kalevan Kisoista: 1) Viren 13, 24, 2) Orimus 13,25, 3) Päivärinta 13,30, 4) Toukonen 13,37, 5) Vainio 13, 39, 6) Nikkari 13,53

Mitenkö varmistelin fiilistäni viimeisen 10 päivää ennen EM – kisoja? Hölkkäsin aamuin illoin yhteensä 25 kilsaa, hierotutin ja tankkasin syömällä tyhjennysjakson jälkeen itseeni 5 kiloa tulevia tiimellyksiä varten. Runsas viikko ennen kisaa vedin Olympiastadionilla kympin totutteluna ensin 3000 metriä 8.12, palautus 8 minuuttia, toinen 3000 metriä 8.08 ja päälle 5 x 200 metriä 25 – 26 sekunnissa. Lopuksi Oulussa viimeistelynä 5 päivää ennen EM – kymppiä lörppähuulella 4 x 1500 / 4.10, 4,05, 4,00 ja 3,55 / 6 minuutin palautuksella. Päälle tietysti 5 x 200 lujaa, mutta ilman aikaa! Tiesin olevani valmis Euroopan kaatoon! Niin tiesi myös isäni, joka kellotti viimestelyni ja totesi yks´tuumaan, että säästä enemmät vauhdit Helsinkiin!

Isästäni vielä pieni anekdootti. Urheiluliitosta esitettiin hänelle ja äidilleni kutsu EM – kisojen katsomoon. Isäni kysymään, että kiitos, mutta miksi? No, eikö se olisi kiva olla katsomassa, miten pojan käy! Kiitos uudelleen, mutta sen takia minun ei tarvitse Helsinkiin matkustaa, minä ja vaimoni tiedämme kyllä jo nyt miten niissä kisoissa Juhan osalta käy. Tietysti tiesi; tiesihän sen koko Piippola ja vanhinkin kylän mummu! He nääs olivat vuosien varrella nähneet Juhan maantiellä olipa sitten kesän helle tai tulipalopakkanen ennen aamukuutta ja illalla uudelleen vielä kymmenen korvissa … juoksemassa ja pääsääntöisesti liitävän lujaa läpi hiljaisen kylän!