Rakkaan perheeni synty juontaa tosikertomuksesta vuodelta 1973, helmikuun 18 päivä. Ja tämä kertomus on totta. Olin palannut parin viikon työmatkalta Espanjasta tuona iltapäivänä. Asuin silloin hotelli Hesperiassa Helsingin Mannerheimintiellä. Vedin iltahämärissä lenkin Keskuspuistossa, piipahdin kylvyssä ja heittäydyin vuoteelleni pikku
tirsoille. Aamulla oli edessä työkeikka Ouluun, Heräsin kello 23, vatsani vaati ruokaa.  Menisinkö ravintolaan?
Ei, se veisi kaksi tuntia. Sama huonepalvelun kanssa. Nakkikioskille Messuhallin kupeeseen? Liian kylmää ja laiskuus! Mutta, yökerhossa saa valmista janssonin kiusausta minuutissa. Siispä sinne!

Takakautta janssonille. Sain sen heti viinitilkan kera. Istuin varjoisessa nurkassa. En kaivannut mitään muuta. Toisella silmällä honasin tanssilattian vieressä kaksi vaaleaverikköä, joista toinen irvisteli minulle. Tuntee kai? Astelin jo kohti takaovea ja unta, kun orkesteri suhautti ilmoille Besame muchon! Pyörsin askeleeni ja pokkasin tuolle itseäni tuijottaneelle vaaleaverikölle. Rytmi soljui heti kuin ikänsä yhdessä tanssineilta.

- Iltaa! Teillä näyttää olevan juhlat menossa?
- Kyllä, mutta vain työtovereiden kesken.
- Anteeksi, mitä teette työksenne?
- Olen lääkärisihteeri.
- Mitä sellainen sihteeri tekee?
- Hoitaa lääkärin vastaanotot niin, että hän saa keskittyä omaan työhönsä. Tehokkuus paranee ja aika lyhenee.
- Entä, mitä neiti harrastaa vapaa-aikanaan muuta kuin juhlimista?
- Uin aamuisin, eipä muuta ihmeellistä. Hoidan myös lääkärini autot ja muut juoksevat asiat.
- No sepäs sattui. Olen itse huono uimari. Voisinko saada uimaopetusta. Asun tässä talossa. Lennän aamulla Ouluun, jää tänne yöksi ja opeta minut aamulla uimaan talon altaalla!
- Kiitos, mutta en tule Väätäisen huoneeseen. Kiitos tarjouksesta.
- Harmin paikka, mutta minäkin tarvitsisin tuollaisen sihteerin, autonkuljettaja ja kauniin rakastajattaren.
Nyt painelen yöpuulle, mutta jos tarjoukseni kiinnostaa, palaan ylihuomenna aamukoneella takaisn Hesaan.

Minä painelin untenmaille ja aamulla Ouluuun. Mutta mitä teki tämä vaaleaverikkö? Hän sulkeutui yökerhon vessaan, käänsi kannen hentojen sormiensa alle, risti ne, katso
ylös kattoon ja lausui kohtalokkaat sanat: Herra anna tuo Väätäinen minulle!

Kaksi yötä myöhemmin palasin Oulusta. Kävellessäni ulos koneesta kuulin äänen - Mihin mestari ajetaan? Siinä
Hän seisoi solakkana, hiukset olkapäillään pitkässä afgaaniturkissaan niin kauniina, ah niin kauniina....

Tätä tarinaa jatkamme yhä, Liisa ja Juha. Tuhkimotarinaa. Jumalaa antaa, jos on antaakseen ja toisaalta eihän tarinaa voi purkaa kukaan muu kuin Liisa! Menemällä Hesperian yökerhon vessaan ja pyytämällä, että hyvä Jumala ota tuo Väätäinen minulta pois! Tätä onnea on jatkunut kohta 45 vuotta. Perheeseemme kuuluu Luojan lahjana kaksoset Juuso ja Reeta, vävyni Dario sekä lapsenlapset Ada ja Luna. Ja minä olen edelleen huono uimari!

xxxx

Ruskettunut mies juoksi munasillaan savannilla. Tukka hapsotti kaljuuntuvassa päässä miten sattuu, silmissä kiilsi puolihullun katse.

Tehtiin taidetta. Vuosien päästä X-Factorissa hurmanneen Saara Aallon isoisä myhäili kameran takana tyytyväisenä. Jossakin taivaanrannassa vilahti antilooppi, ehkä leijona. Ruskettunut mies juoksi lujaa, kevyesti. Tuskin kukaan ihminen on juossut savannilla lujempaa. Miestä ei hengästyttänyt. Ei vaikka edellisilta venähti aamuun.

Mies  oli vuoden 1971 Euroopan mestari. Kaksinkertainen. Hän sai olympiastadionin huutamaan kovempaa kuin se on ikinä huutanut. Hän palautti Suomen kestävyysjuoksun maailmankartalle ja tuli EM-kympin vimeisen 300 metriä niin kovaa, että vasta Kenenisa Bekele ja Mo Farah ovat päässeet samaan lentoon.

Vuoden urheilija Euroopassa. Tuli kutsu Englantiin juoksemaan FA Cupin finaalin puoliajalla näytöskisa.

Hän pukeutui värikkäästi, tyylikkään hassusti. Puhui kieliä, tunsi historiaa ja taidetta, osasi käytöskoodit ja etiketit, teki kavereille kravatin solmut ja kertoi jätkäporukassa niin härskejä tai muuten vain mahdottomia juttuja, että niin överit pitää jo uskoa. Naiset sekosivat hänen edessään. Hän oli urheilun Salvador Dali ja Andy Warhol. Hän mietti teatteriuraa, maalarin uraa, kirjailijan uraa - mutta tuli tehneeksi itsestään taideteoksen.

Kenelläkään ei ole sellainen CV. Teatterimies, uskonmies, urheilumies, taiteilijamies, valmentajamies, kansanedustajamies, viinamies, raittiusmies - ja mausteena raju hirvikolari, paha syöpä ja meriitti ministerin pojan kurittamisesta opettajansijaisena ollessaan (mistä tuli potkujen sijasta kiitokset kaikilta osapuolilta). Tältä kaverilta saattoi odottaa mitä tahansa, radalla ja sen ulkopuolella. Ihmemies.

Siksi se, että  Juha Väätäisen kaltainen originelli meni savannille juoksemaan munasillaan ja Eeli Aallon kaltainen originelli kuvanveistäjä-nyrkkeilijä teki siitä dokumentin, ei ollut niin yllättävää. Niiltä hulluilta nyt saattoi odottaa mitä tahansa.

Mutta se oli odottamatonta, että koko Suomen yleisurheilu nousi samaan aikaan kuolleista. Elettiin ihmeellisten urheilijoiden aikaa.

Teatterimies, uskonmies, urheilumies, taiteilijamies, valmentajamies, kansanedustajamies, viinamies, raittiusmies

-  ja mausteena meriitti ministerin pojan kurittamisesta.

Lehtijuttu Urheilulehdessä, vuona 2017: Vuosikymmenten kasvot, 1970-luku. Kirjoittanut xxx xxx. 

MAESTRON MATKASSA

IHMISEN ON OPITTAVA SIEPPAAMAAN ILONSA PIENISTÄ
JA TURHISTA,JOTTA HÄNEN ELÄMÄLLÄÄN OLISI MAKUA.
( Pentti Haanpää, JUTUT )

Jos ei tiedä mihin on matkalla, ei koskaan pääse perille.
Päämääränsä on nähtävä sisällään jo ennen matkaa. Muutoin löytää
itsensä tuntemattomasta, ehkä aiottua päämäärää kiinnostavammasta
paikasta tai on täysin hukassa. Ensimmäinen matkani alkoi oikeastaan
jo ennen syntymääni, äiti kohdussa matkalla Oulun synnytyslaitokselle
heinäkuun helteessä sotavuonna 1941. Paluun sieltä teimme syntymääni,
12. heinäkuuta, jälkeisenä päivänä lämmittääksemme heinäntekijöille
savusaunan. Isäni hiosti samaan aikaan veli venäläistä Suomen
itärajalla motin purkajaisissa Kiestingissä. Maailmansota jylisi
Euroopassa muttei muuttanut arjen kulkua Piippolan Manninkankaalla
heinätöissä ja Juha sai ensimaitonsa äitinsä rinnoilta. Perso kun oli
jo silloin ruuan perään!

Äitini oli tiennäyttäjäni koko elämänsä ajan. Hän minut
loputtomille matkoilleni lähetti ja opetti. Milloin maidonhakuun,
milloin heinätöihin, milloin käpyjä keräämään. Jossain poikavuosina
oppikouluun Haapavedelle. Joskus sinne mentiin itkun kanssa, lopulta
hymyhuulin! Loputtomalla kaipuulla jonnekin ja samalla kaipuulla
takaisin kotiin! Ja taas  uudelleen! Äitini halusi minut lopulta jopa
opettajaksi Piippolaan. Hän iskosti minuun kaipuun uuteen ja
eksoottiseen. Häneltä on monia ihmetyttäneen uskallukseni lähteä kohti
kokemattomia maita ja mantuja. Häneltä on myös kykyni unelmoida suuria
ja uskallus kertoa tavoitteistani suoraan kaikille epäilijöille.
Häneltä on myös kiihkoni suuriin haasteisiin ja niiden vaatimaan
yltiöpäiseen työhön.

" On oltava näkijä, uskaltaja ja tekijä. Mentävä päin totuutta,
vilkuilematta sivuilleen. Totuus ei vahingoita sinua, mutta on joskus
tuskallista kestää. Riski ei ole uhka, vaan mahdollisuus ". Kiitos Äiti!

Ylioppilaaksi Haapavedeltä, opettajaksi Oulusta,
elinkeinoasiamieheksi Lahdesta. Suomen mestari 400 metrin aidoissa,
Pohjoismaiden mestari 800 metrillä, Euroopan mestari 10000 metrillä ja
samaan aikaan kymmenen vuotta innostavassa työssä leipänsä eteen.
Sitten tuli Liisa ja elämä alkoi oikeasti. Juuso, Reeta, Dario, Ada ja
Luna! Uusia uljaita työhaasteita.Vauhti ei loppunut juoksuihin!
Päinvastoin. Uusia opintoja, eduskunta, ystävät, vihamiehet ja
maailman matkat. Vaiheeni edelleen kuin äitini ohjelmoimana!
Intohimolla, uskalluksella ja kovalla ponnistelulla. Turpiin on tullut
välillä niin itseltä kuin muiltakin, mutta sellaista ihmiselo on.

Kotini ovat sijainneet Piippolassa, Haapavedellä, Kemissä,
Helsingissä. Brasiliassa, Ranskassa, Yhdysvalloissa, Meksikossa,
Portugalissa, Espanjassa, Keniassa. Pitkä lista kuin nälkävuosi, mutta
anniltaan kuin Andalusian keittiö: fantastico!

Näin on mennyt 76 vuotta! Paljolla olen siunattu, vähän olen
voinut antaa. Ihmeellinen elämä takana, vielä ihmeellisempi edessä!

Minun on vaikea tehdä osuvaa analyysiä itsestäni. Siksi
annettakoon sana ulkopuoliselle elämäni tulkitsijalle, suomalaiselle
toimittajalle, Jari Kupilalle, Suomen Urheilulehden Juhlanumerossa
SUOMI 100 VUOTTA: 70- LUVUN KASVO

IHMEMIES

.........

VOIHAN MINUA TOISINKIN KUVATA. MUTTA HYVÄKSYN HÄNEN TULKINTANSA.
Muun faktatiedon elämästäni voitte lukea alempaa. Kiitos seurasta,
hyvää matkaa ja elämäniloa. Nähdään jatkossakin!

Arroyo de la Miel 12. heinäkuuta 2017

Juha Väätäinen, valmennusfilosofiani

VOITTAJAN, MESTARIN PERUSTA: MYÖNTEINEN MUUTOS

Menestystä janoavan ihmisen on keskityttävä alitajunnassaan sellaiseen minäkuvaan, millaiseksi hän haluaa tulla, ei nyky minäänsä, jonka hän haluaa muuttaa. Syöttäessään uutta kuvaa tajuntaansa aamuin, illoin ja keskipäivällä alitajunta alkaa hetken kuluttua pitää sitä todellisena ja ihminen ryhtyy toimimaan sen mukaisesti.

Olet sitä huomenna, mitä eniten ajattelet tänään!  Tavoite toteutuu suunnitelmallisella fyysisellä ohjelmalla.

Perusteellisen muutoksen ainekset:

Halu jatkuvaan muutokseen.

Tätä tilaa ei voi kukaan ulkopuolinen sinulle antaa, sen on synnyttävä aina uudelleen sisältäsi. Halu, rakkaus, intohimo asialleen lämmittää, avartaa, pIstää toimimaan myönteisesti, synnyttää uutta ja ehompaa. Intohimo on todellinen voimanlähde! Vastakohtana pelko epäonnistumisesta, se kylmettää, ahdistaa, tappaa tulevaisuuden.

Usko omiin mahdollisuuksiin muutoksen kautta.

Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan ja ojentautumista sitä kohden, mikä ei konkreettisesti vielä näy. Halu ja usko ovat tämän päivän todellisuuden ja tulevaisuuden väliin tarjoutuvat työvälineet.

Nöyryys tosiasioiden edessä.   

Nöyryys myöntää omat virheensä ja puutteensa on kautta aikain ollut vaikeaa.  Nöyryys on ihmisen suurinta energiaa! Oivallus itsestä avaa tulevaisuuden, koska se vapauttaa menneisyyden rasitteista ja antaa uuden mahdollisuuden. Totuus ei vahingoita, itsepetos kyllä!

Rohkeus ryhtyä etsimään vahvuuksiaan.

Tällöin joutuu toimimaan aiemmasta poiketen. Ulkopuolisten silmissä voi joutua outoon valoon. Arvosteltavaksi, jopa irvisteltäväksi. Monen silmissä hulluksi! Mutta jos nuo epäilijät tietäisivät, kuinka ihanaa on olla myönteisesti hullu, niin kaikki he olisivat. Myönteinen hulluus vapauttaa ympäristön paineista.

Kestävyys ponnistella tavoitteensa suunnassa.

Työnteon kyvyksi tätä kutsutaan. Pakkopullana ponnistelu on totisesti vaikeaa. Kyky nähdä ponnistelun tulokset edeltä käsin vahvistaa muutoksen tuomaa mielihyvää ja luo voimaa jatkaa valitsemallaan tiellä. Onpa kyseessä huippu-urheilu, laihduttaminen, kuntoilu tai muu omakohtainen tavoite.

Optimisti vai pessimisti? Muutoksen tuoma mahdollisuus vai arveluttava riski? Ken pelkää, ei pelaa, mutta ei myöskään koskaan voita! Tuoretta ja helppoa! Sitä muutoksen tulee olla uskalluksen ja toivon kautta.

HAAVE, HAASTE, HARHA, HALLINTA

MESTARUUDET ALITAJUNNASTA!

Oivalluksella on ratkaiseva merkitys tulevaisuudelle. Henkiset
voimavarat ovat ihmisellä rajattomat: niillä tehdään mahdottomasta
mahdollinen! Jos henkilö niin haluaa? Luoja kyllä sallii. Suurin osa
meistä käyttää noista voimavaroistaan vain vajaat 8 prosenttia.

Amerikkalaisessa tuomioistuimessa ennen tuomion julistamista
tuomari kysyy valamiehistöltä sen päätöstä - syyllinen vai syytön? Tuo
vastaus ratkaisee, ei tuomari.

Tahtosi on tuomari, valamiehistösi on alitajuntasi! Perusteellisen
selvityksen tehnyt valamiehistö julistaa sinulle totuuden. Sinä olet
se, millaiseksi tuo valamiehistö sinut näkee. Tuon tuomion mukaan sinä
elät ja toimit jatkossa! Menestyjät läpi aikojen ovat oivaltaneet,
että voit vaikuttaa alitajuntaasi syöttämällä sinne kuvan siitä,
millaiseksi haluat jatkossa tulla. Sinä tiedät mitä olet nyt, mutta
alitajuntasi voi muuttaa sinut sellaiseksi, miksi haluat tulla. Anna
sille uusi kuva itsestäsi! Yhä uudelleen ja yhä uudelleen! Kohta
alitajuntasi hyväksyy vain tuon sinne aktiivisesti syötetyn minuutesi.
Sinä alat arkielämässsäsi toimia tuon persoonan vaatimalla tavalla.

Ateena 16. syyskuuta 1969. Makasin Euroopan mestaruuskisojen
Suomen kisajoukkueen majapaikassa sairaana sen sijaan, että olisin
juossut menossa olevan EM-kympin finaalissa radalla. Katselin kisaa
televisiosta. Voiton vei jo toisen kerran peräkkäin Jurgen Haase
28.41,6. Kirimies viimeisen päälle. Muilla ei ollut sanan sijaa hänen
loppukirinsä kanssa! Ihastelin tuota miestä ja itkeskelin omaa kurjaa
tilaani.Samalla minussa tapahtui jotain merkillistä. Sisinpäni, oliko
se sieluni vai juuri tuo alitajuntani, kieltäytyi pitämästä tilannetta
totena! Miksen minä ole tuolla juhlittavana? Minulla on kaikki, mitä
tuolla voittajalla! Mikä minä olen? Mikä minä olen.

Vastaus kypsyi sisälläni seuraavien neljän viikon aikana Suomen
Piippolassa ankaran itsetutkiskelun kautta. Alitajuntani tuotti
jatkuvasti saman tuomion: syyllinen, Euroopan mestari, Jurgen Haasen
kukistaja rajussa kiritaistelussa seuraavissa EM-kisoissa 1971
Helsingissä. Tuomion sain valamiehistöltäni 12. lokakuuta 1969.
Vankeus alkaisi heti ja päättyisi 10. elokuuta 1971 klo 21.07,..

Tuosta aamusta 12.lokakuuta 1969 iltapäivään 10.elokuuta 1971
syötin nautinnolla alitajuntaani aamuin, päivin, illoin, 3 kertaa
vuorokaudessa, 666 päivän ajan: EUROOPAN MESTARI. Aamulla heti
herätessäni, missä heräsinkään, Piippolassa, Pariisissa, Sao Paulossa,
Mexico Cityssä. Nostin käteni voiton merkiksi pääni päälle. Sitten
aamun harjoituslenkki. Saman tein päivällä toisen harjoituksen jälkeen
ja uudelleen iltajuoksun jälkeen ennen nukahtamista! Kirin voittoon
kädet voiton merkkinä. Joskus käteni olivat seuraavana aamuna
edellleen yön jäljiltä valmiiksi voittoasennossa! Lasketaanpa! 3 x 666
= 1998 kertaa ja päälle vielä 10. elokuuta aamulla Oulussa ja
iltapäivällä kisakylässä Otaniemessä. 1998 + 2 = 2000 kertaa. VOITIN
EUROOPAN MESTARUUDEN JOKA KERTA. Toiseksi rupesi viimeisinä kuukausina
sijoittumaan, hm, arvaatte kai kuka? Fyysinen harjoitteluni noina 22
kuukautena on voimallinen kausi elämääni. Kantaa nimeä Väätäiskuuri.
Edessä oli illalla 2001. kerta. Totuus?

Mikä olisi valamiehistön tuomio? Voisiko alitajuntani ja oma
käsikirjoitukseni olla jotain muuta kuin voitto?
Illan finaalissa ei ollut kyse vain Euroopan mestaruudesta, vaan koko
persoonastani ja loppuelämästäni! Kuka minä olen? Kuka minä olen?
Ystävä hyvä, no mas palabras, sino muestras! Ei enää puheita, vaan
tekoja! Katso näytelmä aitiopaikaltasi! Youtube! Näytäntö voi alkaa!

EUROOPAN MESTARI

AAMUIN ETSIN, JUOKSIN, KÄRSIN
PÄIVIN UINUIN, JUOKSIN, NAUTIN
ILLOIN ITKIN, JUOKSIN, UNELMOIN

Käsikirjoitus: Juha Väätäinen
Tuottaja: Paavo Meskus
Ohjaaja: Taivaan isä
Päärooli: Juha Väätäinen
Vastanäyttelijä: JURGEN HAASE
Näyttämö: Helsingin Olympiastadion

Tähän tulee näyttelyistä ja avajaisista juttu.

MAALAUKSENI OVAT KUVIA SIELUSTANI,

EI MITÄÄN ENEMPÄÄ,

SUUKKO RAKKAAN, HYMY LAPSEN,

TAULU, LAULU, KUKKA, PARI YSTÄVÄÄ,

JA VAIN HIEMAN AIKAA - ITSELLEEN.

Ensimmäinen koulupoikana lukemani romaani "Hän rakasti elämää"
kuvasi Vincent van Goghin monenkirjavaa maallista vaellusta. Kirja
maalasi pienen pojan sisinpään kuvan miehestä, joka eli rakastamalleen
kutsumukselle kuolemaakin uhmaten. Mikään ei ole niin suurta kuin
pieni, jota rakastaa! Oivalsin sen perin varhain. Vincent van Gogh´sta
tuli elämäni maalari ja tiennäyttäjä lopullisesti tutustuessani hänen
mykistäviin töihinsä lukuisilla maailmanmatkoillani.

Ulospäin suuntautumisestani saan kiittää sukuani, vaihtuvia
kasvualustojani sekä itsetuntoani. Lisäksi myös rakkauttani
ponnisteluun ja uuden nälkääni. Niiden ajamina olen syöksynyt
eteenpäin erinomaisten taitajien ohjaamana. Luovuus kumpuaa ihmisen
syvimmästä perustasta, mutta kukkii vain, jos saa ravitsevaa vettä
riittävästi. Minulle on taiteen saralla virvoitusta sadellut
enoiltani, koulujeni opettajilta, arvostelijoilta, muilta
taiteilijoilta ja ei vähiten runsaista elämyksistä ympäri maailmaa.

Harppaukseni maalaamiseen ei tullut yllätyksenä läheisilleni,
itselleni ehkä, koska olin sitonut kaiken energiani urheilu-uraani ja
sen myötä mestareiden valmentamiseen. Lisäksi myös haasteellisiin
työtehtäviin. Valmenettavani Sari Essayah, maailman ja Euroopan
mestari, luki minua paremmin kuin minä valmensin häntä! Täyttäessäni
50 vuotta hän kiikutti eteeni lahjansa: paksun, keltaa hohtavan
Vincent van Gogh´n elämäkerran.

Varhainen eläkkeelle siirtymiseni ja muutto Espanjan vapauttavaan
ilmapiiriin, Pablo Picasson Malagaan herättivät minussa uuden kiihkon.
Pääsin 2002 innoittavan opettajan, taidemaalari Eero Paakkunaisen
osaaviin käsiin. Jokainen hetki hänen valmenuksessaan antoi
pyörryttävää luomisvoimaa. Siitä elän edelleen, 15 vuotta myöhemmin!
Eero siirtyi taivaan ihanuuteen 2015. Hän ja urheilu-urani luoja,
Paavo Meskus ovat lausuneet aivan toisistaan tietämättä ystävilleen "
pitäkää Juhasta huolta, häntä on joskus vaikea ymmärtää, mutta hänestä
voi tulla jotain poikkeavaa, jopa suurta ". Olivatko oikeassa?
Päättäköön jokainen tykönään!

Minä vain juoksin sydämen kyllyydestä. Maalikamerat kertoivat
tuloksen. Minä vain maalaan samalla sydämellä, muut arvostelevat!
Ihmiset ja ilmiöt ympärilläni avartavat kykyäni maalata näköistäni
taidetta. Maalaukseni syntyvät rakkaudesta voimallisiin väreihin. Olen
aina elänyt silmilläni, jopa juostessani! Espanjan puna ja kelta,
rakkauden ja intohimon värit elähdyttävät edelleen. Maalaan niin kuin
koen, en valokuvaa. Olen huono kuvien ottaja. Ehkä parempi maalarina,
omalla tavallani.

Rakkauteni aikaisiin aamuihin, keskipäivän hehkuun ja
auringonlaskuihin ovat hyvin tiedossa Malagan Paseo Maritimon
kulkijoille. Noina kävelyhetkinäni pitkin rantaa saan lisäoppia
Taivaalliselta maalarilta siitä, miten värikäs maailmamme on. Noina
hetkinä muistan myös juureni, Piippolan vedet ja syksyn loiston. Olen
sielultani vahvojen elämysten ja muuttuvien mielialojen maalari. Työni
ovat kiitos Elämälle!

Paavo Haavikko kirjoittaa teoksessaan " Puut kaikki heidän
vihreytensä " näin: " On uhkayritys kirjoittaa tällä käsialalla, josta
ei aamulla tiedä saako siitä selvää ". Näin on minunkin laita, mutta
sivellin ja silmä korjaavat, kun sielu taas aukeaa uuteen aamuun.
Tänään maalaan elämäni maalauksen!

Arroyo de la Miel, 12. heinäkuuta 2017