Ruskettunut mies juoksi munasillaan savannilla. Tukka hapsotti kaljuuntuvassa päässä miten sattuu, silmissä kiilsi puolihullun katse.

Tehtiin taidetta. Vuosien päästä X-Factorissa hurmanneen Saara Aallon isoisä myhäili kameran takana tyytyväisenä. Jossakin taivaanrannassa vilahti antilooppi, ehkä leijona. Ruskettunut mies juoksi lujaa, kevyesti. Tuskin kukaan ihminen on juossut savannilla lujempaa. Miestä ei hengästyttänyt. Ei vaikka edellisilta venähti aamuun.

Mies  oli vuoden 1971 Euroopan mestari. Kaksinkertainen. Hän sai olympiastadionin huutamaan kovempaa kuin se on ikinä huutanut. Hän palautti Suomen kestävyysjuoksun maailmankartalle ja tuli EM-kympin vimeisen 300 metriä niin kovaa, että vasta Kenenisa Bekele ja Mo Farah ovat päässeet samaan lentoon.

Vuoden urheilija Euroopassa. Tuli kutsu Englantiin juoksemaan FA Cupin finaalin puoliajalla näytöskisa.

Hän pukeutui värikkäästi, tyylikkään hassusti. Puhui kieliä, tunsi historiaa ja taidetta, osasi käytöskoodit ja etiketit, teki kavereille kravatin solmut ja kertoi jätkäporukassa niin härskejä tai muuten vain mahdottomia juttuja, että niin överit pitää jo uskoa. Naiset sekosivat hänen edessään. Hän oli urheilun Salvador Dali ja Andy Warhol. Hän mietti teatteriuraa, maalarin uraa, kirjailijan uraa - mutta tuli tehneeksi itsestään taideteoksen.

Kenelläkään ei ole sellainen CV. Teatterimies, uskonmies, urheilumies, taiteilijamies, valmentajamies, kansanedustajamies, viinamies, raittiusmies - ja mausteena raju hirvikolari, paha syöpä ja meriitti ministerin pojan kurittamisesta opettajansijaisena ollessaan (mistä tuli potkujen sijasta kiitokset kaikilta osapuolilta). Tältä kaverilta saattoi odottaa mitä tahansa, radalla ja sen ulkopuolella. Ihmemies.

Siksi se, että  Juha Väätäisen kaltainen originelli meni savannille juoksemaan munasillaan ja Eeli Aallon kaltainen originelli kuvanveistäjä-nyrkkeilijä teki siitä dokumentin, ei ollut niin yllättävää. Niiltä hulluilta nyt saattoi odottaa mitä tahansa.

Mutta se oli odottamatonta, että koko Suomen yleisurheilu nousi samaan aikaan kuolleista. Elettiin ihmeellisten urheilijoiden aikaa.

Teatterimies, uskonmies, urheilumies, taiteilijamies, valmentajamies, kansanedustajamies, viinamies, raittiusmies

-  ja mausteena meriitti ministerin pojan kurittamisesta.

Lehtijuttu Urheilulehdessä, vuona 2017: Vuosikymmenten kasvot, 1970-luku. Kirjoittanut xxx xxx.