MAESTRON MATKASSA

IHMISEN ON OPITTAVA SIEPPAAMAAN ILONSA PIENISTÄ
JA TURHISTA,JOTTA HÄNEN ELÄMÄLLÄÄN OLISI MAKUA.
( Pentti Haanpää, JUTUT )

Jos ei tiedä mihin on matkalla, ei koskaan pääse perille.
Päämääränsä on nähtävä sisällään jo ennen matkaa. Muutoin löytää
itsensä tuntemattomasta, ehkä aiottua päämäärää kiinnostavammasta
paikasta tai on täysin hukassa. Ensimmäinen matkani alkoi oikeastaan
jo ennen syntymääni, äiti kohdussa matkalla Oulun synnytyslaitokselle
heinäkuun helteessä sotavuonna 1941. Paluun sieltä teimme syntymääni,
12. heinäkuuta, jälkeisenä päivänä lämmittääksemme heinäntekijöille
savusaunan. Isäni hiosti samaan aikaan veli venäläistä Suomen
itärajalla motin purkajaisissa Kiestingissä. Maailmansota jylisi
Euroopassa muttei muuttanut arjen kulkua Piippolan Manninkankaalla
heinätöissä ja Juha sai ensimaitonsa äitinsä rinnoilta. Perso kun oli
jo silloin ruuan perään!

Äitini oli tiennäyttäjäni koko elämänsä ajan. Hän minut
loputtomille matkoilleni lähetti ja opetti. Milloin maidonhakuun,
milloin heinätöihin, milloin käpyjä keräämään. Jossain poikavuosina
oppikouluun Haapavedelle. Joskus sinne mentiin itkun kanssa, lopulta
hymyhuulin! Loputtomalla kaipuulla jonnekin ja samalla kaipuulla
takaisin kotiin! Ja taas  uudelleen! Äitini halusi minut lopulta jopa
opettajaksi Piippolaan. Hän iskosti minuun kaipuun uuteen ja
eksoottiseen. Häneltä on monia ihmetyttäneen uskallukseni lähteä kohti
kokemattomia maita ja mantuja. Häneltä on myös kykyni unelmoida suuria
ja uskallus kertoa tavoitteistani suoraan kaikille epäilijöille.
Häneltä on myös kiihkoni suuriin haasteisiin ja niiden vaatimaan
yltiöpäiseen työhön.

" On oltava näkijä, uskaltaja ja tekijä. Mentävä päin totuutta,
vilkuilematta sivuilleen. Totuus ei vahingoita sinua, mutta on joskus
tuskallista kestää. Riski ei ole uhka, vaan mahdollisuus ". Kiitos Äiti!

Ylioppilaaksi Haapavedeltä, opettajaksi Oulusta,
elinkeinoasiamieheksi Lahdesta. Suomen mestari 400 metrin aidoissa,
Pohjoismaiden mestari 800 metrillä, Euroopan mestari 10000 metrillä ja
samaan aikaan kymmenen vuotta innostavassa työssä leipänsä eteen.
Sitten tuli Liisa ja elämä alkoi oikeasti. Juuso, Reeta, Dario, Ada ja
Luna! Uusia uljaita työhaasteita.Vauhti ei loppunut juoksuihin!
Päinvastoin. Uusia opintoja, eduskunta, ystävät, vihamiehet ja
maailman matkat. Vaiheeni edelleen kuin äitini ohjelmoimana!
Intohimolla, uskalluksella ja kovalla ponnistelulla. Turpiin on tullut
välillä niin itseltä kuin muiltakin, mutta sellaista ihmiselo on.

Kotini ovat sijainneet Piippolassa, Haapavedellä, Kemissä,
Helsingissä. Brasiliassa, Ranskassa, Yhdysvalloissa, Meksikossa,
Portugalissa, Espanjassa, Keniassa. Pitkä lista kuin nälkävuosi, mutta
anniltaan kuin Andalusian keittiö: fantastico!

Näin on mennyt 76 vuotta! Paljolla olen siunattu, vähän olen
voinut antaa. Ihmeellinen elämä takana, vielä ihmeellisempi edessä!

Minun on vaikea tehdä osuvaa analyysiä itsestäni. Siksi
annettakoon sana ulkopuoliselle elämäni tulkitsijalle, suomalaiselle
toimittajalle, Jari Kupilalle, Suomen Urheilulehden Juhlanumerossa
SUOMI 100 VUOTTA: 70- LUVUN KASVO

IHMEMIES

.........

VOIHAN MINUA TOISINKIN KUVATA. MUTTA HYVÄKSYN HÄNEN TULKINTANSA.
Muun faktatiedon elämästäni voitte lukea alempaa. Kiitos seurasta,
hyvää matkaa ja elämäniloa. Nähdään jatkossakin!

Arroyo de la Miel 12. heinäkuuta 2017